Tämä päivä meni laiskotellessa, vaikka ulkona paistoikin aurinko. Pojan kanssa katsottiin Simposeneita ja mies tilasi thairavintolasta kotiin ruokaa. Ravintolasta kerrottiin, että ruoka on 20 minuutissa perillä ja kuinka ollakaan 18 minuutin päästä ovipuhelin soi. Suomessa pitsat sai kotia parhaimillaan tunnin päästä tilauksesta, joten 1-0 Saksan hyväksi. Valitan. Tosin kahden chilin ruokalajit maistuivat mitäänsanomattomilta "suomalaisiin thaiannoksiin" verrattuna. Onneksi kaapista sattui löytymään ekstrachiliä.

Miehen kanssa käytiin illalla vanhassa kaupungissa kiertelemässä, sillä aikaa kun poika chattaili kotona kavereidensa kanssa netissä. Tänään kaupungilla oli tapahtuma "Der nacht museem", jossa pääsee ilmaiseksi kaupungin museoihin klo 19 - 2 välillä. Jätimme väliin museokierrokset, koska jonot ulottuivat kadulle saakka. Saksalaisethan ovat melko pihiä kansaa, joten ovat varmaan odottaneet koko vuoden museoihin pääsyä. Me nautimme vain rennosta ilmapiiristä ja ihmettelimme polttariporukoita, joita oli tänä iltana useampia. Luultavasti Suomen polttariperinne on Saksasta lähtöisin kuten mm. joulukuusi niin ainakin muistelisin Illan hauskin yllätys oli se, että mieheni tapasi tänään vanhan amerikkalaisen tuttunsa Saksan ajoilta irkkupubissa, joka oli pystyssä jo silloin. Eihän Suomessa ravintolat pysy hengissä yli kymmenta vuotta. Eihän? Tuntemattomille kerrotakoon, että mieheni oli aikanaan poikamiehenä töissä tässä kaupungissa ja asui kaiken lisäksi viereisellä kadulla. Aikamoinen sattuma, vai mitä?